Kuvat © Taikku
Historia ja tulevaisuus Igorin nimi "Cto Igor" tarkoittaa sanatarkasti "mikä Igor?". Nimi on mielestäni melko kuvaava, sillä kun ensimmäisen kerran vierailin venäläisellä tallilla, olivat nuo ensimmäiset sanani. Myyjä kysyi minulta "Do you wanna Igor?". En ymmärtänyt mitä hän ajoi takaa, hänen englantinsa oli hirveää. "What on earth is Igor?" kysyin ja pyörittelin päätäni. Tallin perimmäisestä karsinasta se iikori sitten löytyi... Igor osottautui komeaksi venäläisrotuiseksi nuorukaiseksi. Sillä oli kertoman mukaan kisattu esteitä nuorella iällä, mutta se oli joutunut jonkinlaiseen onnettomuuteen ja saanut traumoja. Igor ei sen jälkeen enää suostunut hyppäämään, joten se myytiin eteenpäin ja koulutettiin westerniin. Ymmärsin heti Igorin nähdessäni, mitä tallinpitäjä ajoi takaa. Hetken päästä huomasin kipuavani tuon komistuksen selkään. Löysimme kuin napin painalluksesta yhteisen sävelen, minä ja iikorini. Vaikken ollut ottanut matkalleni mukaan sitä kuljetuskoppia, päätin silti ostaa Igorin. Olin aivan varma, että tästä pojasta tulisi jotain! Igor matkusti suomeen kuukauden minun jälkeeni, syksyllä 2008, 6-vuotiaana. Suomeen tullessaan Igor oli aika hermona, kaikki oli uutta ja outoa. Kestää aikansa, ennen kuin herra tottuu uuteen kotiinsa ja päivärutiineihinsa. Ratsastelen sitä päivittäin, treenaan kentällä westerniä ja totuttelen herraa uusiin maisemiin metsissä. Totuttelemme myös toisiimme, etsimme samaa aaltopituutta ja kehitämme luottamusta. Kisoihin olisi tarkoitus mennä, kun meno alkaa luistaa. Luonnekuvaus Igor on hieman herkkänahkainen ystävä harjata, se kutiaa herkästi ja osoittaa sen kyllä hoitajalle. Igor ei kuitenkaan ole ilkeä hevonen, se kunnioittaa kyllä ihmisiä ja tutuille se jopa hörähtää tervehdyksensä. Kavioden nostelu on kuitenkin Igorista erityisen inhottavaa ja, riippuen päivästä, voi hoitaja saada kaikkea riuhtomisesta pystyynnousuun. Kengitys onkin tälle orille iso ongelma, se joudutaan usein rauhoittamaan toimenpiteen ajaksi. Kesät saa herra vaellella ilman kenkiä, se on sekä Igorin että kengittäjän edun mukaista (tarvitsevathan hekin lomaa hulluista tapauksista). Taluttaessa Igor tulee kyllä mukana, vaikka tepasteleekin maailmanomistajan malliin. Tiukka ote riimunnarusta ja ketju suussa pitävät herran kurissa. Ratsastaessa Igor on herkkä ja melko kuuliainen, kuten kunnon lännenratsun kuuluukin. Ehkä vähän liiankin herkkä, jos mahdollista. Igor on altis hermostumaan pienistä, esim. uudesta ympäristöstä tai paljosta ihmismäärästä. Silloin se jäykistää niskaansa ja tepastelee hermostuneesti, pää pystyssä ja valmiina pakenemaan joka ilmansuuntaan. Igor tarvitseekin aika ajoin henkistä tukea ratsastajaltaan. Rentoutuessaan herra on kuitenkin ihana ratsu, se kulkee painoavuilla ja menee kuin ajatus. Tätä poikaa ei tarvitse potkia tai ohjista nykiä, se ymmärtää pienemmästäkin. Liikkeet Igorilla eivät ole mitkään loistavat, sillä on doninhevosille tyypillinen lyhyt ja pysty ravi. Laukka on kuitenkin parempi, ehkä vähän hätäinen, mutta eteenpäin rullaava ja pyöreä. Kisatilanteessa Igor on aluksi hermostunut ja sinkoilee paikasta toiseen kuin sähikäinen. Kunhan se ensin tutustuu uuteen ympäristöönsä ja saa puhaltaa suurimmat höyryt ulos, alkaa se rauhoittua ja rentoutua. Igor tarvitseekin uusissa kisapaikoissa pitkän alkuverryttelyn. Radalla on Igor kuitenkin heti parempi kuin verryttelyssä, se liikkuu herkkänä ja kuuntelee tarkasti ratsastajaa. Kuljettaminen on Igorille hieman epämukava juttu, se usein yrittää luistaa tuosta epämukavuudesta esittämällä teatraalisia paniikkikohtauksia lastauksen yhteydessä. Mutta kunhan kaikki muut on lastattu koppiin ja vain Igor on jäljellä, tulee herra sitten kovaa kyytiä koppiin. :) Sukutaulu
Jälkeläiset 00.00.0000 Nimi, sukupuoli, Emä/Isä, Omistaja. 00.00.0000 Nimi, sukupuoli, Emä/Isä, Omistaja. Kisakalenteri
Muuta Igor muutti Hallanvaaraan 4.10.2008. 02.11.2008 Kettujahti "Igor oli porukan pahin täpisijä ja säpsyilijä, menomatkan esteet ylittyivät melkoisten pukkien saattelemina ja Igor yllytti myös muita hevosia menoon mukaan. Onneksi hallitsit kuitenkin itsesi ja pysyit tasapainossa tuossa "keinuhevonen gone bad" -menossa.. Kettujahdin alettua metsäaukiolla Igor ei selvästikään jaksanut keskittyä olennaiseen; se pukitteli vaan ristiin rastiin aukiota ja viis veisasi ketun menemisistä. Oli siinä ratsastajalla hommaa, Igor taisi viettää enemmän aikaa jalat ilmassa kuin maassa. Tämä tietty hidasti menoa sen verran, että kettu jäi nyt nappaamatta. Mutta eihän se Igoria hetkauttanut, herra tuntui vain nauttivan menosta ja muiden hevosten saurasta. Loppumatkallekkin kyseinen herra järjesti vielä melkoisesti äksöniä, niin että ratsastajat vain hymysuin pudistelivat päätään. Ehkä se joskus rauhoittuu." |
