Historia: Lunta tuiskusi pihalla ihan mahdottomasti ja kaikki hevoset jouduttiin hakemaan takaisin sisälle. Siinä samassa, kun päiväheinät oli karsinoihin jaettu, alkoivat Katan supistukset. Katselimme jännittyneinä, mutta puuttumatta, kun puolentunnin ähisemisen jälkeen maailmaan putkahti pörröinen varsa! Hihkuimme kaikki ääneen: se on tamma, ihanaa!! :) Kun pikkuneiti oli saatu koivilleen ja karsinasta kuului suloista lutkutusta, aloimme pähkäillä nimeä. "Lemmenlapsi" oli ehdoton valinta, isänsä Lemminkäisen mukaan tietty. Tytti aloitti raviuransa kolmivuotiaana, mutta juostuaan hyväksytyn koelähtönsä se siirtyi ratsukoulutukseen. Se on siis ravurinuransa lisäksi peruskoulutettu ratsu. Kolmivuotiaasta kahdeksanvuotiaaksi Tytti kulki raveissa, napaten pari ihan hyvääkin sijoitusta ja parantaen aikaansa koko ajan. Kahdeksanvuotiaana siirtyi Tytti kuitenkin hetkeksi tauolle ravurinpuuhista ja sai aloittaa tehotreenit ratsastuksen parissa. Tytin kanssa suunnittelin kisata muutamat koulu- ja estekisat, ennen raviradoille palaamista. Luonne: Tytti on mukavan rempseä ja rehellinen neito. Se on mukava harjata ja hoitaa. Se ei pure tai potki, ei edes pelottele. Tytti katselee maailmaa avoimin silmin ja tykkää tutustua uusiin juttuihin ja ihmisiin. Ainoa ongelma tamman hoidossa on sen taluttaminen. Tytillä on aina kova kiire joka paikkaan ja se astelee reippaasti välittämättä taluttajan pidättelyistä. Se myös herkästi lähtee omille teilleen kesken talutuksen, syöksähtää esim. kohti naapuritarhaa tai raahaa taluttajan mukanaan naapurin pellolle syömään heinää. Tytti on siis sekä kovapäinen että kova vetämään. Siksi Tytille pistetäänkin aina ketju suuhun taluttaessa ja hanskat käteen. Tytti on reipas ratsastaa ja tekee mielellään hommia. Se liikkuu eteenpäin, mutta pidätteet menevät kuitenkin läpi. Tytti ei paina kädelle ollenkaan, se hidastaa heti jos sitä pidätät. Laukannosto on jo niin perusjuttu, että se nousee kuin nappia painamalla. Ahkera koulutreeni ja harjoitukset jumppasarjoilla ovat kehittäneet paljon Tytin tasapainoa. Nykyään laukkaa saa jo säädeltyä, se ei ole enää pelkkää juoksemista. Myös pysähdys ravista, nosto käynnistä, erilaiset väistöt ja taivutuksetkin onnistuvat. Esteitä neito hyppää erittäin mielellään. Sen hyppytyyli ei ole parhaimmasta päästä, mutta Tytti on rehellinen ja luottavainen hyppykone, joka hyppää mistä tahansa mistä ratsastaja vaan keksii sen ohjata. Esteillä selässä kannattaakin olla kokeneempi ratsastaja. Ratsastajan pitää osata määrätä laukan tahti ja laskea askeleet esteelle, etsiä oikea ponnistuspaikka, suunnitella reitti esteeltä toiselle, sillä Tytti ei niistä välitä tippaakaan. Sen omasta mielestä sen ainoa tehtävä esteradalla on vain hypätä yli. Kaikki muu jää ratsastajalle. Kärryillä Tytti on reipas ja ravaa pitkin rennoin askelein. Pidäte menee kuitenkin hyvin läpi, samoin ääniavuilla eteenajo. Raippa on mukana vain kisoissa, äärimmäisenä eteenajona. Ravivarmuus on Tytillä hyvä, selästä laukkuuttamisesta huolimatta. Kärryajon ja ratsastuksen eroa on Tytin koulutuksessa otettu huomioon ja yritetty pitää asia hyvin selvänä tammalle; raveissa ravataan, selässä ollessa laukataan. Hyvin sen Tytti onkin sisäistänyt. Se hyvin harvoin rikkoo raveissa laukalle. Kisapaikoilla Tytti on aina vähän hermostuneen oloinen, se tarkkailee ympäristöä korvat hörössä ja värisyttää turpaansa. Se ei kuitenkaan ole mikään hermoheikko jännittäjä. Se vain on niin kovin utelias ja seurallinen. Sille tekeekin hyvää saada käydä taluttaen tutustumassa kisapaikkaan ja muihin hevosiin hörinäetäisyydeltä. Kaikki pienikin jännitys laukeaa kuitenkin lopulta, kunhan se pääsee liikkumaan ja verryttelemään. Silloin se unohtaa ympäristönsä ja rentoutuu, keskittyy suoritukseensa. Tytillä on hyvien kisahermojen lisäksi myös hyvä palautumiskyky suorituksen jälkeen. Se ei nirsoile juomisen ja syömisen kanssa ja ottaa vaikka pikaiset torkut ennen koppiin lastausta. Sukutaulu:
Isänisä Valentin oli komea liinaharjainen ori. Se on rekisteröity ratsulinjalle ja kisaa este- ja kenttäkisoissa. Ponnua löytyy yli metriin ja saman verran kovapäistä luonnetta. Juuri tuo pahapäinen luonne saattaa olla yksi syy, miksei Valentinia haluta kauheasti jalostuksessa käyttää. Isänemä Kaino-Vieno on nimensä mukaan hyvin siro suomalainen. Ehkä vähän liiankin siro, sillä sen jalat eivät kestäneet kauaakaan ravihevosen uralla ja lopulta paha rasitusvamma rampautti tamman kokonaan. Kaino-Vieno jäi varhaiseläkkeelle jo kuusivuotiaana ja aloitti siitoshevosen uran. Emänisä Kajaus on vaatimattoman ajan omaava ravihevonen, joka kisasi nuoruusvuotensa, kunnes todettiin lahjattomaksi. Kajaus myytiin monen mutkan kautta ratsutallille, jossa se ratsukoulutettiin. Kajaus myytiin myöhemmin eteenpäin yksityiseksi. Nykyään se elelee leppoisissa tunnelmissa maalaistallilla, muiden hevosten seurassa. Hyvän, rauhallisen luonteensa ansioista saanut pysyä orina. Emänemä A.K. Ramina on massiivinen tamma, isokokoinen suomenhevoseksi. Se toimi nuorempana harrasteratsuna ja osasi vedellä myös kärryjä. Myöhemmin sen taidot huomattiin reen edessä ja se sai kiertää erilaisissa työhevosnäytöksissä esittelemässä ihmisille maan muokkausta vuosien takaa. Hieman huonon sukupuolileimansa takia Raminaa ei koskaan saatu kantakirjattua, mutta se on tuottanut maailmaan jo muutaman varsan. Jälkeläiset: Tällä hetkellä Tytti on painottunut enemmän kisaamiseen, mutta sille on kaavailtu jo siitosuraa. Astutus on suunnitteilla n. 12-vuotiaana. Oriksi valitaan joku mukavan sporttinen ravuriori, jolla on sopivan kova aika radoilta, varsasta toivotaan tietty ravuria. Varsa saa kannettavakseen kasvattajanimen ja siitä tulee yksi Hallanvaaran kasvateista. Kilpailu-ura:
Muuta: Tytille on suunnitteilla pieni tauko raviradoille ja lisää koulu- ja estekisoja ratsupuolella. Pitäisi hieman kerätä niitä rankingpisteitä.. ja tekeehän se hyvää tytölle saada vähän eri lihasryhmät liikkeelle. |