Nimi: Carelia Hall
|
Lempinimi: Cara
|
Sukupuoli: tamma
|
Rotu: Hannover
|
Syntynyt: 3.4.2008, VHKR
|
Rek.no: VH-43493
|
Väri: kimo
|
Säkä: 157cm
|
Painotus: KERJ
|
Kasvattaja: Taikku
|
Omistaja: Taikku
| |
Historia:
Cara syntyi hieman ennen aikojaan, tallin iltahämärissä. Cara oli emänsä eka varsa ja eläinlääkäri sai valvoi koko yön vierellä, ettei tulisi komplikaatioita. Kaikki sujui kuitenkin jouhevasti ja märkä hevosenkuvatus kapusi huojuville jaloilleen illan hämärtyessä. "Tomera se kyllä on, mutta pieneksi se jää", totesi eläinlääkäri. En uskonut itsekään, että Cara kasvaisi koskaan emänsä mittoihin, se syntyi liian aikaisin ja isäkin on melko pienikokoinen. Niin jäi siis sukunsa pienimmäksi, tämä meidän hannoverneito. :)
Cara kasvoi kuitenkin kovaa vauhtia. Se osottaui pienestä koostaan huolimatta sitkeäksi ja kestäväksi hevoseksi. Kun sen kanssa oli aikansa treenailtu kotona koulukiemuroita ja harjoiteltu estehyppyjä, oli tie auki kisaradoille. Ensin Caralla kisattiin harjoitusmielessä sekä koulu- että esteluokkia. Myöhemmin ura urkeni myös kenttäkisoihin. Tulevaisuudessa on Caran kanssa tarkoitus kisata kentän lisäksi myös matkaratsastuksessa, sillä se palautuu hyvin ja sillä on sisukas luonne. Tämä tyttö kyllä pärjää. :)
Luonne:
Cara on hoitaessa ihan peruspolle. Ehkä se hieman saattaa pahana päivänä nyrpistellä naamaansa ja juurruttaa jalkansa maahan kavioita nostaessa, mutta yleensä kaikki sujuu ihan näppärästi. Carassa on jopa hieman ponimaisia piirteitä, ainakin luonteen osalta. Se todellakin osaa olla itsepäinen! Taluttaessa Cara seuraa kiltisti, katselee vähän ympärilleen ja saattaa napsia tienposken voikukkia ohimennen. Käsittely sujuu siis hyvin. Cara ei kuitenkaan ole "mamman pikku mussuponi", joka hörisee paljon ja tulee syliin asti rapsuteltavaksi. Caraa voisi kuvata jopa vähän vakavaksi, arvokkaaksi leidiksi. Se ei paljoa puhele, eikä välitä ihmisistä, mutta kyllä sekin pitää rapsutuksista. Cara hörisee kuitenkin vain ihmisille, jotka se tuntee ja joihin se täysin luottaa.
Ratsastaessa Cara on energinen ja työteliäs. Se menee hyvin helposti pakettiin edestä ja joskus saa ratsastaja olla varovainen, ettei se tipu kuolaimen alle. Eteenpäinpyrkimystä löytyy, mutta ei Cara kuitenkaan liian herkkänahkainen ole, sitä saa ihan hiki hatussakin ratsastaa! Cara on notkea ja taipuu hyvin pohkeiden väliin. Välillä koulussa sitä saattaa joskus laiskottaa ja sitten se todellakin muuttuu melkoiseksi poninjuntturaksi! Niinä päivinä kannattaakin mieluummin vaikka mennä maastoon tai hypätä. Esteiden hyppiminen on nimittäin Caran lempipuuhaa ja se saa sen aina hyvälle tuulelle. Cara hyppää innokkaasti ja nostaa jalkansa korkealle. Se ei kuitenkaan liioittele hypyissään, eli se menee melko sulavia sukelluksia, jopa puomeja hipoen. Laukka pyörii esteiden välillä hyvin ja Caran pienestä laukasta onkin apua etenkin sarjaesteiden välillä, tämä neiti mahtuu mihin tahansa väliin! Cara kieltää hyvin harvoin. Ainoa este, joka on joskus ihmetystä aiheuttanut, on vesieste, mutta onneksi Cara on jo saanut siitä paljon positiivisia kokemuksia. Uusintaradoilla Cara on kullanarvoinen, sillä se on notkea ja kääntyy hyvin tiukoissakin kaarteissa.
Sukutaulu:
| i. Zel Nes Beadro Sharrah YLA3 hann, 152cm |
ii. Schicksal hann |
| ie. Baelaisda hann |
|
| e. My Siberia YLA3 hann, 177cm |
ei. DW's Gulliver YLA3, JS hann, 180cm |
| ee. My Magenta hann, 160cm |
Jälkeläiset:
Caralla ei ole jälkeläisiä. Astutus on kuitenkin suunnitteilla.
Kisakalenteri:
|
Koulutustaso: Helppo A, re 110cm, me 100cm. Yhteensä 41 jaoksien alaista kisaa, 6 sijoitusta.
|
Muuta:
Caralla kisataan ahkerasti ja teetetään pari varsaa sopivissa väleissä, kun aikaa löytyy astutuksille. Kun tammalla on sekä kisa- että jälkeläisnäyttöä tarpeeksi, ilmoitetaan se YLA:n arvosteltavaksi.
02.11.2008 Kettujahti
Maaston alkutaival sujui ihan mukavasti, olivathan maastot tuttuja, mutta esteiden tullessa näkyviin alkoi Cara selvästi kuumeta. Sait tosissasi pidätellä sitä, ettei se olisi lähtenyt rynnimään etummaisten ohi. Kun saavuimme metsäaukiolle ja kettujahti alkoi, Cara oli menossa täysin palkein mukana. Se rynnisti sellaiseen vauhtiin, että masteriakin pelotti seurata sivusta. Sait kuitenkin otettua tammaa hieman edestä takaisin. Kun kettu saatiin piiritettyä oivan taktikoinnin avulla, olitte erittäin lähellä ketun nappaamisessa, mutta harmiksenne olitte liian hitaita. Nopeat syövät hitaat, eihän sille mitään voi. Cara oli kuitenkin nauttinut menosta ja oli aivan innoissaan vielä tallin pihallekkin palattuaan, se tanssahteli ja vilkuili metsiä kohti, "eikö mentäisi vielä uudelleen?".